18.06.2018, 21:35

Aloin laihduttamaan ala-asteen ja ylä-asteen välisenä kesänä kymmenen vuotta sitten. Aloitin perinteisen herkkulakon, jota kiristin aina pikkuhiljaa. Pikku hiljaa rajasin enemmän ja enemmän ruoka-aineita pois ja lopulta mikään ei oikeastaan enää ollut sallittua. Harrastin uintia ja lisäsin mukaan lenkkeilyn ja jumpat, loppujen lopuksi liikunta riistäytyi täysin käsistä.

Keväällä olin jo fyysisesti aika huonossa kunnossa ja äitini passitti minut terveydenhoitajalle. Kävin terkkarilla punnituksessa ja kerroin ”terveellisistä ruokailutottumuksistani”. Oma käsitykseni terveellisestä syömisestä oli jo pahasti vinossa ja tosissani luulin ruokailutottumusteni olevan kunnossa. Sain terkkarilta kommentiksi, että on hyvä pitää kiinni ravitsemussuosituksista ja syödä terveellisesti. Plussaa taisi vielä tulla siitä, etten syö minkäänlaisia herkkuja.

Aloin kuitenkin käydä viikoittain painon tarkkailussa. Paino laski, mutta terveydenhoitaja ei kokenut, että se olisi vielä vaarallisen alhaalla. Jossain vaiheessa hän totesi, että minulla saattaisi olla ortoreksia, mutta ”ei se niin vaarallista ole”, hän kommentoi.

Kiersin koulua ympäri kaikki välitunnit, nostelin polviani 90 asteen kulmaan ja tein kaikki käännökset 90 asteen kulmassa. Kaiken oli oltava suorassa ja siistiä. Pakkomielteet valtasivat pääni, mutta paino ei vieläkään ollut terveydenhoitajan mielestä tarpeeksi alhaalla.

Pukeuduin moniin vaatekerroksiin, koska palelin jatkuvasti ja vartaloni oli lanugon peittämä. Oli talvi, eikä perheeni ei ollut nähnyt minua vähissä vaatteissa muutamaan kuukauteen. Harrastin edelleen uintia. Yleensä äiti meni kävelylle treenien ajaksi, mutta tällä kertaa hän oli jäänyt kahvioon odottamaan / katsomaan treenejäni. Hän näki minut kahvion lasin läpi uimapuvussa ja itki koko kotimatkan. En ymmärtänyt mistä oli kyse.

Muutaman päivän päästä hän vei minut yksityiselle lääkärille, jossa epäiltiin anoreksiaa. Lähetettä sairaalaan yksityinen ei kuitenkaan voi tehdä, joten ”pelastuin” jälleen kerran. Uimatreeneihin en enää päässyt, koska äitini ei suostunut viemään minua sinne. Lenkkeilin / jumppasin kaiken koulun ulkopuoleisen ajan.

Viikon päästä yksityisen käynnistä äitini sai minut flunssan takia vietyä terveyskeskukseen. Sieltä tuli suora lähete Tays:iin lastenosastolle lääkärikäynnille. Astuin lääkärin ovesta sisään, hän katsoi minua ovelta ja laittoi suoraan sisätautiosastolle. Makasin osaston sängyllä kädet ja jalat taipeisiin saakka sinisenä. Luultavasti terveydenhoitajan mielestä kaikki oli edelleen hyvin.

Terveydenhuollossa on oltava todella tarkkana, sillä syömishäiriöön sairastunut on yleensä äärimmäisen hyvä huijaamaan. Koska sairastunut kuulee syömishäiriön ääneen oikeasti päässään, on hän usein valmis tekemään mitä tahansa peittääkseen sairauden ja jatkaakseen elämäänsä sairauden sanelemilla säännöillä. Sairastunut pelkää kiinni jäämistä koska sairaus saa hänet tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi ja heikoksi, jos paljastuu. Oma selviytymisprosenttini oli sisätautiosastolle joutuessani 50/50, enkä todellakaan ole ainoa jonka hoitoon pääseminen pitkittyy pahasti.

Miten sitten syömishäiriö voitaisiin huomata helpommin? Jos terveydenhoidossa on tietoa syömishäiriöistä ja siitä, mihin kaikkeen ne vaikuttavat, voidaan ”mahdollisesti sairastunutta” haastaa ja sitä kautta saada sairastunut aiemmin hoitoon. Usein sairastunut alkaa käyttäytyä tiettyjen sääntöjen mukaan ja toistaa samoja rutiineja. Usein nämä liittyvät liikuntaan, siisteyteen ja syömiseen. Omasta käytöksestäni olisi saanut nämä hyvin selvästi kiinni. Liikuntatunneilla en voinut pysähtyä vaan liikuin myös kaikki juomatauot. Ruokalassa söin vain tiettyjä ruokia, joiden lista pieneni viikko viikolta. Pesin jatkuvasti käsiäni, en missään nimessä voinut käyttää hissiä ja kävelin aina tiettyjä reittejä pitkin.

Toivoisin, että kouluille kerrottaisiin enemmän syömishäiriöistä ja nimenomaan siitä, kuinka ne vaikuttavat käytökseen. Mitä aiemmin sairastunut saadaan hoitoon, sitä parempi.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Osumalaskuri: 483724
Created with Woo®
Copyright (c) Sisä-Suomen SYLI ry 2017, All Rights Reserved.
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän