02.09.2018, 08:49

Suurin osa syömishäiriöön sairastuneista kertoo haluavansa parantua, mutta parantumiseen vaadittavien askeleiden ottaminen on pelottavaa, koska sairaus keksii miljoona syytä, miksi pysytellä vanhoissa ”tavoissa”. Itselläni paraneminen oli ikään kuin päätös. Olin sairastanut monta vuotta ja taistellut hoitoa vastaan. Ajoittain olin ”vähän kokeillut paranemista”, eli todellisuudessa minun kohdallani tämä tarkoitti ateriasuunnitelman noudattamista ilman tappelua.

Olin kuitenkin jatkuvasti onneton, koska elämääni määrittivät syömishäiriön luomat säännöt. Halusin olla vapaa ja tiesin, ettei syömishäiriö koskaan antaisi minulle toivomaani vapautta. Päätin, että kokeilen jotain muuta, kokeilen haastaa sairauden sääntöjä ja katson muuttuisiko elämäni yhtään sellaiseksi, millaista toivoin sen olevan. Takana oli kuitenkin ajatus ”voinhan sitten palata takaisin syömishäiriöni syliin, jos elämä ilman sitä onkin vielä kamalampaa”.

Minulle suurimmat haasteet liittyivät kapeaan ja hyvin tarkkaan rajattuun ruokavaliooni, sekä liialliseen / pakonomaiseen liikuntaan. Yksin en olisi pystynyt tekemään muutoksia kumpaakaan. Kerron teille tässä tekstissä siitä, kuinka pääsin pikkuhiljaa eroon ruokailuun liittyvistä säännöistä. Huom. olen itsekin vielä puolivälissä matkaani.

Olin käynyt usean vuoden ravitsemusterapiassa, josta sain aina uuden ateriasuunnitelman. Tilanteeni ei ollut kuitenkaan parantunut sitä noudattamalla ja ikään kuin jumitin paikallani. Kerroin ravitsemusterapeutille, että haluan tehdä ruokavaliooni sellaisia muutoksia, että voisin reissata ja syödä edes vähän siihen tyyliin kuin ystäväni ja muut nuoret ympärilläni. Halusin eroon turvaruoistani, koska ne rajoittivat älyttömästi elämääni ja pitivät minua loukussa kotona.  

Ravitsemusterapeutille oma-aloitteisesti puhuminen ei todellakaan ollut helppoa, koska syömishäiriön ääni totta kai kielsi minua tekemästä mitään muutoksia kohti terveyttä. Olin vain niin kyllästynyt yksin kotona syömiseen, turvaruokieni kuskaamiseen ja oman pääni sisäisiin sääntöihin. Halusin, että voisin syödä samalla tavalla, kuin ystäväni. Tavoitteeni oli pystyä käydä piknikillä, ravintoloissa ja valita kouluruokalassa mitä tahansa ruokaa. Teimme muutoksia näitä tavoitteita tukien.

Alkuun muutokset olivat todella pieniä ja veivät paljon aikaa, että sain ne pysyviksi. Joillekin rajoittavaa ruokavaliota noudattavalle voi toimia se, että kaikki on sallittua mutta omalla kohdallani tämä vain lisäsi ahdistusta, enkä saanut tehtyä mitään muutoksia syömiseeni. Minulla toimi se, että joka kuukausi lisäsin pari uutta ruoka-ainetta mukaan ruokavaliooni. Tapasin avitsemusterapeuttia säännöllisesti ja joka kuukausi ruokavalioni muuttui sallivammaksi. Alkuun ahdistus oli suurta (jokaisen uuden ruoka-aineen kanssa) mutta päätin etten luovuta vaan kokeilen uutta ruokaa ainakin viisi kertaa. Samalla huomasin, että elämään tuli mukaan paljon uutta. Pystyin lähtemään kotoa pidemmäksi aikaa pois, tekemään joitakin reissuja, en tarvinnut turvapaikkaani (kotiani) enää niin paljoa. Puolen vuoden jälkeen pystyin syömään jo ulkona ja yksinäisyyskin helpotti, kun en enää joutunut lähtemään tapahtumista kotiin yksin suorittamaan syömistäni. Joka kerta uudet ruoka-aineet tuntuivat sallitummilta, kun huomasin etteivät ne tee minulle mitään pahaa, päinvastoin elämäni muuttui huomattavasti helpommaksi!

Maltti on valttia tässäkin. Minun on kokeiltava uusia ruokia useamman kerran, ennen kuin uskallan jättää pysyvästi ruokavalioon. Toistojen kautta joka kerta vain uudestaan ja uudestaan sairautta haastamalla säännöt ja rajoitukset pikkuhiljaa helpottavat. Täytyy vain jaksaa joka kerta pistää kampoihin syömishäiriölle ja tehdä sellaisia valintoja, mitä sairaus ei haluaisi sinun tekevän. Sairauden äänen tunnistaa kyllä helposti ”älä ota sitä”, ”et saa”, ”olet syönyt jo liikaa”… Alku on aina pahin, mutta sen jälkeen helpottaa. Uskalletaan haastaa ja voittaa se sairaus.


Marja kirjoittaa:
01.04.2019, 15:22
Onko ravitsemusterapeuttisi valinnut sinulle ruokia, joita kuuluu suunnitelmaasi vai onko hän kysynyt sinulta, mitä valitaan?
Olisiko vinkkejä, mitä ruokia voisin uskaltaa kokeilla? Oma ruokavalionikin on kovin jäykkä ja voin niin samaistua kertomaasi!
Minttu kirjoittaa:
03.04.2019, 07:24
Hei Marja

Silloin kun syöminen oli niin vaikeaa, että energiansaanti jäi liian vähäiseksi kun tein itse valintoja niin ravitsemusterapeutti päätti mitä syön. Kun ravitsemustila korjaantui ja valintojen tekeminen helpottui, sain käyttööni "ruokien vaihtotaulukon" minkä avulla pystyin vähän vaihtamaan ruokia. Ruoat sisälsivät yhtä paljon energiaa keskenään, joten syömishäiriö ei päässyt tekemään päätöksiä puolestani. Kun oma halu muutokseen oli tarpeeksi suuri (tähän vaikutti keskeisesti ravitsemuksen korjaantuminen) aloimme ravitsemusterapeutin kanssa tekemään kuukausihaasteita. Otin joka kuukausi muutaman syömishäiriön mielestä "kielletyn" ruoka-aineen ja kokoilin ruoka-aineita useamman kerran kuukauden aikana. Toistojen kautta pääsin pikkuhiljaa pois säännöistä ja ymmärsin ettei kehoni muutu radikaalisti vaikka syön sallivammin. Elämä sen sijaan helpottui ja matkustelu tuli mahdolliseksi.
(*) Vaaditut kentät
Osumalaskuri: 462066
Created with Woo®
Copyright (c) Sisä-Suomen SYLI ry 2017, All Rights Reserved.
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän