27.12.2021, 08:51

Jos kuvailen itseäni, ensimmäinen ajatukseni on ”äiti”. Olen ollut kaksikymmentä vuotta äiti. Se titteli menee kaiken edelle. Kerron nyt tarinani naisen näkökulmasta, mutta muistuttaisin, että syömishäiriö vaikuttaa kaikkien ihmisten hedelmällisyyteen ja fyysiseen kykyyn lisääntyä. Sukuhormonien ja -solujen tuotanto häiriintyy aliravitsemustilassa, mikä on yleistä myös ahmintahäiriössä, ja esim. liiallisen liikkumisen (pakkoliikunta) seurauksena kivesten lämpötila voi kohota liian korkeaksi ylläpitääkseen tarpeeksi suurta siittiöiden kokonaismäärää lisääntymistä ajatellen. Syömishäiriö on vakava sairaus, ja sillä on pitkäkantoisia haitallisia vaikutuksia ihmisen elämään.

Kasvaessani tytöstä naiseksi en ollut lainkaan varma halusinko lapsia. Elin elämääni sellaisella selviytymistyylillä, jossa elämässäni tapahtui paljon, mutta suunta oli arvaamaton. Mutkien kautta päädyin perinteiseen liittoon miehen kanssa ja saimme lapsia. Raskaaksi tuleminen ei ollut suoraviivaisen helppoa, minulla on takana kolme alkuajan keskenmenoa. En pysty sanomaan mitä roolia syömishäiriöni esitti omassa hedelmällisyydessäni, mutta tiedän, että ainakin hormonitoimintani oli nuorena aikuisena häiriintynyt.

Raskausaikoina pystyin pitämään osan syömishäiriöoireistani helpommin kurissa, samoin imetysaikana. Jotenkin se tieto oman ravitsemustilan ja vauvan terveyden yhteydestä helpotti syömistä. Näin myöhemmin ajateltuna sen olisi pitänyt olla itselleni räikeä varoitusmerkki oman ruokasuhteen häiriintymisestä. Imetin kaikkia lapsiani. Olen ollut siinä onnekas, kaikki halukkaat eivät siihen yrityksestä huolimatta pysty. Yhden raskauden aikana minulle puhkesi raskausdiabetes. Minut lähetettiin ravitsemusterapeutin luo saamaan tietoa hyvästä ravitsemuksesta. Ravitsemusterapeutti totesi ruokapäiväkirjaani tutkittuaan, että ”syöt aivan liian vähän”. Syömishäiriöni ilostui sellaisista kommenteista, eikä ravitsemusterapeutin neuvot ruoan lisäämisestä toteutuneet. Siinä taas olisi ollut selkeä heräämisen paikka minulle. Raskausdiabetekseni pysyi onneksi hyvin hallinnassa, mikä sekään ei aina ole niin yksinkertainen asia.

Vanhemmuus oman syömishäiriön kera on ollut haastavaa. Toki, alkuaikoina en edes tajunnut sairastavani syömishäiriötä. Mutta erilaiset oman mielen rajoitukset tekivät ruokailutilanteista todella haastavia, eikä salailu omien lasten edessä onnistunut helposti. Salailu myös aiheutti minussa ärtyneisyyttä, mikä ei jäänyt perheeltä huomaamatta. Valehtelin syömisistäni, mikä aiheutti minussa syyllisyyttä, joka puolestaan aiheutti häpeää ja arvottomuuden tunteita. Näin jälkikäteen katsottuna elin sellaisessa noidankehässä, jossa tunteet ja reaktiot ruokkivat toinen toisiaan lisäten kärsimystä, enkä minä vielä osannut katkaista sitä kehää.

Kun vihdoin hain apua ja syömishäiriöni diagnosoitiin ja sitä alettiin hoitaa suunnitelmallisemmin, tuntui ensin, että kaikki vain paheni. Oireet pahenivat, pakkoajatukset pahenivat, kaikki tuntui ylipäätään vaikeammalta. Tämä ilman muuta vaikutti vanhemmuuteeni. Mutta kotona pidin kiinni muutamasta periaatteesta, joita olivat esimerkiksi:

  • Lapset eivät kanna aikuisten murheita. Jos jotain näkyi lapsille, tein selväksi, että minulla on ammattilaisten tuki takanani, saan apua, eikä lasten ole tarkoitus hoitaa minua, vaan päinvastoin.
  • Lapsella on vain lapsen vastuu. Me aikuiset kannamme vastuun perheestä ja sen jäsenten hyvinvoinnista. Lapset kantavat heille ikätasoisesti osoitetut vastuut, esim. koulutyöstä, kotiaskareista, yms. Aikuisen hyvinvointi on aikuisen vastuulla, ja jos lapsi huolestuu, aikuiselle voi aina tulla juttelemaan. Jos aikuinen väsyy, aikuinen hakee itselleen tukea ja apua esim. terveydenhuollosta.
  • Lasten hyvinvointi on yleisesti ottaen etusijalla. Joskus lastenkin on tehtävä myönnytyksiä; esim. jos vaikka aikuisen jalka on poikki, saattaa lapsen elämä muuttua hetkellisesti, mutta lapsi ei ryhdy aikuisen hoivaajaksi.
  • Lapsilla saattaa olla kysymyksiä ja niihin on hyvä vastata ikätasoisesti. Kannattaa kuitenkin välttää antamasta liian paljon tietoa, tai tietoa, mitä lapsi ei kykene käsittelemään. Itse jopa aikuisten lasteni kohdalla kysyn, haluatko tietää tämän asian, ennen kun sanon mitään tarkempaa. Usein he eivät halua, koska se on liikaa heille kannettavaksi, joten vähemmän tarkka selitys riittää.

Toipumisponnisteluistani huolimatta koin silti syömishäiriöni vaikuttavan ja vaikeuttavan perhe-elämää, tunsin olevani taakka puolisolleni ja huono esimerkki lapsilleni. Jos puhutaan vanhempien helposta syyllistymisestä, syömishäiriön kanssa syyllisyys nousi valtavaksi. Pahimpina aikoina sain tehdä paljon työtä sen eteen, etten valitsisi syömishäiriöoireilua lasten edelle, ja nurinkurisesti pyrin hoitamaan syömishäiriön aiheuttamaa häpeää ja syyllisyyttä oireilemalla lisää. Tämä kertoo jotain myös siitä, että kukaan, edes oma lapsi, ei voi olla ainoana motivoivana voimana toipumisen tiellä. Toipumisen tueksi tarvitaan ammattilaisia, riittävää syömistä ja arvotyöskentelyä, jossa oma itse on keskiössä.

Ihmisistä tärkeimpiä ovat meille yleensä omat lapset. On raastavaa huomata vanhempana oman sairautensa vaarantavan nämä ihmissuhteet. Tärkeimpien ihmisten kohdalla meillä on tapana sanoa: ”kuolisin heidän puolestaan”. Oikeampi, vaikeampi kysymys kuuluukin, pitäisitkö itsestäsi, terveydestäsi ja elämästäsi hyvää huolta heidän hyvinvointinsa turvataksesi?

Vanhemmuus on täysin mahdollista, vaikka sairastaa syömishäiriötä. Toipuminen syömishäiriöstä on täysin mahdollista, vaikka olisi vanhempi. On hyvä muistaa, että me emme elä tyhjiössä, eli kaikki mitä teemme ja emme tee vaikuttaa ympäristöömme. Sairastelu ei ole oma valinta eikä ilkeilyä niitä rakkaita ihmisiä kohtaan. Läheisetkin voivat uupua sairastavan oireilusta ja tilanteesta, jolloin heidänkin olisi hyvä hakea apua ja tukea. Läheisille on olemassa omaa tukea Syömishäiriöliiton ja paikallisyhdistysten toiminnassa. Itsensä hoitaminen on rakkauden teko myös lähimmäisiä kohtaan, koska silloin kykenee paremmin esimerkiksi ottamaan vastuuta lastensa hyvinvoinnista.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Osumalaskuri: 1350529
Created with Woo®
Copyright (c) Sisä-Suomen SYLI ry 2021, All Rights Reserved.
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän