Jennin matka, osa 1: Syömishäiriön vallassa - 22.04.2022
Tämä on minun matkani syömishäiriön kanssa, joka alkoi noin 15 vuotta sitten 14–15-vuotiaana monien muiden ongelmien myötä. Olin masentunut ja ahdistunut. Itseinho ja kehoviha olivat suuria. En kuitenkaan ihannoinut laihuutta, joten miksi sairastuin ja aloin laihduttaa, vaikka tarvetta ei ollut?
Laihduttaminen oli silloin ainoa tapa, jolla osasin käsitellä pahaa oloa ja siinä ainakin olin hyvä. Tämä ensimmäinen laihdutuskuurini kesti vain muutaman kuukauden, sillä laihduin sinä aikana todella paljon. Ymmärsin laihduttamisen vaarallisuuden lopulta ilmenneiden terveysongelmien myötä, joiden alettua en ollut (enkä onneksi koskaan) hirveän alipainoinen. Kuukautiset kuitenkin jäivät pois ja pahoinvointia oli viikoittain. Ruokavalio oli yksipuolinen, sillä en tuolloin ymmärtänyt ravintoaineista mitään ja ruokaa tuli korvattua muilla asioilla. Söin usein, mutta mahdollisimman vähäkalorisia ruokia. Jotakin sanomista liiallisesta laihuudesta tuli, mutta asiaan ei sen kummemmin puututtu ja sain jatkaa rauhassa.
Tästä alkoi kymmenisen vuotta kestänyt jojo-laihdutuskierre. Useimmiten hain lohtua ruoasta ja söin todella paljon makeaa. Koska painoni ei hirveästi nouse, tein tätä huoletta, sillä muutkin perustelivat sen olevan ok, kun "ei näy missään". Korvasin kuitenkin ruokaa karkeilla eli olin aliravittu. Karkin syömisestä tuli joka kerta huono olo, koska söin sitä erittäin paljon. Tästä makean syönnistä olen aina saanut kuulla vitsailuja. Olen aina syönyt enemmän kuin muut näyttäisivät syövän muiden seurassa (ja tarvitsenkin paljon ruokaa nopean aineenvaihdunnan takia), mutta aloin hävetä asiaa ihmettelyjen vuoksi ja syömään mieluummin yksin. Kotona sain kuitenkin syödä (ja olla syömättä) vapaasti ilman kommentointia, joten siellä oli helppo sairastaa. Toisinaan käsittelin syömisestä aiheutuvaa syyllisyydentuntoa laihdutuskuureilla.
Kun elämä potki enemmän päähän oli taas aika aloittaa jokin dieetti, muokata ruokavaliota terveellisemmäksi tai niukemmaksi ja liikkua enemmän. Tämä vaikutti monen muunkin mielestä hyvältä idealta ja terveelliseltä elämäntyyliltä. Terveellisyys ja hyvinvointi eivät kuitenkaan ole pakonomaista kaloreiden kulutusta normaalipainoisena.
Seuraavaksi on vuorossa sairastamiseni viimeinen kausi. Kerron mikä auttoi minua paranemaan.