Mintun matkassa: Muuttuva keho ja vaatteiden ostaminen - 05.06.2018
Murrosiässä naisen vartalo muuttuu joskus hyvinkin nopeasti. Omalla kohdallani tämä muutos tapahtui 11- vuoden iässä. Suora ja ”poikamainen” vartaloni muuttui yhden vuoden aikana naiselliseksi. Söin ja liikuin täysin samalla tavalla, kuin ennen, mutta keho alkoi muuttua. Yhtäkkiä minulla oli lantio ja rinnat, kehoni tuntui vieraalta ja luulin, että kyse on lihomisesta. Aloin säädellä syömistäni ja lisäsin liikuntaa enemmän ja enemmän. Sairastuessani anoreksiaan vartaloni palasi jälleen lapsen mittoihin.
Pidin itseäni aliravittuna lähes 10 vuoden ajan. Jossain vaiheessa lääkärit arvioivat, etten tule koskaan saamaan lapsia. Pelkäsin painon nousua niin paljon, että aiheutin keholleni osteoporoosin esiasteen ja sairastutin itseni lopulta myös kilpirauhasen vajaatoimintaan.
Olin pitänyt itseäni tietyssä muotissa, jonka raamit sairauteni oli minulle määrännyt. Kun sitten aloin oikeasti parantua, totta kai myös painon oli normalisoiduttava. 10 vuoden jälkeen oli jälleen kohdattava nämä samat muutokset, mitä murrosikäinen käy läpi. Oli hankalaa hyväksyä muuttuva keho, vaikka ymmärsin sen olevan välttämätöntä. Onneksi myös ajatusmaailma alkoi muuttua painon normalisoituessa ja ihan totta, myös ahdistus väheni.
Yksi iso haaste on ollut uusien vaatteiden ostaminen. Paranemisprosessin aikana vaatteita joutuu ostamaan useampaan otteeseen, varsinkin jos painoa on pudonnut paljon. Näin järjellä ajateltuna on aivan normaalia, että jos 15 vuotias nuori laihduttaa itsensä samaan painoon, missä on ollut 10 vuotiaana, on hyvin selvää, että parasemisvaiheessa vaatteita on ostettava useamman kerran ennen kuin ollaan biologisessa painossa. Totta kai viiden vuoden aikana kasvava nuori tarvitsee useampia eri kokoisia vaatteita. Syömishäiriön kanssa ajatusmaailma kun ei vain mene niin yksinkertaisesti, koska sairaudella on miljoona eri syytä, miksi painoa ei saisi / kuuluisi nostaa.
Vaikka vaatteiden ostaminen ei ole kivaa siinä vaiheessa, kun keho vielä etsii omaa biologista hyvinvointipainoaan, se kuitenkin kannattaa. Sopivan kokoisissa vaatteissa olo tuntuu huomattavasti paremmalta. Pienet, kiristävät vaatteet saavat jokaisen tuntemaan isolta ja väärän kokoiselta, vaikka ainoa vääränkokoinen on liian pienet vaatteet. Suosittelen jokaista pukeutumaan myös paranemisvaiheessa mukaviin vaatteisiin <3