Syömishäiriöt eivät ole oma valinta, eikä sairastunut myöskään voi valita alkavansa syödä normaalisti. Syömishäiriöt ovat monimutkaisia neurobiologisia sairauksia; niissä aivojen pelko- ja palkkiosignaalit suhteessa ruokaan ja kylläisyyteen toimivat eri tavalla kuin terveellä.
Ymmärrys perinnöllisten mekanismien vaikutuksesta syömishäiriöiden puhkeamiseen on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Geneettiset tekijät selittävät sairastumisalttiudesta noin 50-80 %. Tämän lisäksi sairastumiseen tarvitaan psyykkisiä ja kulttuurillisia altistavia ja laukaisevia tekijöitä.
Psyykkisinä altisteina voivat toimia esimerkiksi elämäntapahtumista johtuvat stressi- ja kuormitustekijät kuten koulun tai luokan vaihto, muutto uuteen paikkaan, vanhempien avioero, kiusaaminen, läheisen ihmisen menettäminen tai rikoksen uhriksi joutuminen. Laukaisevia tekijöitä voivat olla myös tunne-elämän vaikeudet ja itsetunto-ongelmat. Kulttuurillisina tekijöinä voivat toimia esimerkiksi kannustus painontarkkailuun tai laihduttamiseen liikuntaharrastuksen yhteydessä, paine syödä ja elää terveellisesti sekä laihuutta ihannoiva ympäristö.