Syömishäiriöiden hoidon tulisi olla moniammatillista ja sisältää sekä psykiatrista että somaattista hoitoa ja seurantaa, ravitsemuskuntoutusta ja mahdollisesti fysioterapiaa.
Somaattisella hoidolla pyritään sairastuneen fyysisen tilan vakauttamiseen ja aliravitsemuksen korjaamiseen, jos sellaista on sekä estämään liitännäissairauksien ja -vaurioiden synty. Alle 16-vuotiaiden somaattisesta hoidosta vastaa yleensä lastenlääkäri ja 16 vuotta täyttäneiden hoidosta sisätautilääkäri.
Psykiatrisen hoidon tavoitteena on mm. edistää ravitsemustilan korjaantumista ja syömisen tervettä hallintaa, tukea hoitomotivaatiota ja auttaa hahmottamaan sairaus konkreettisesti, helpottaa häiriöön liittyvien psykologisten, perheperäisten, sosiaalisten ja käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemista, tukea iänmukaisten sosiaalisten suhteiden, oppimiskyvyn ja työkyvyn palauttamista sekä nuorilla itsenäistymistä ja aikuisuuteen kasvamista sekä ehkäistä sairauden uusiutumista ja pitkittymistä.
Ravitsemuskuntoutumisen tavoitteena on ravitsemustilan nopean korjaamisen lisäksi tukea säännöllistä, monipuolista, riittävää ja sallivaa syömistä. Fysioterapiaa (erityisesti psykofyysinen fysioterapia) voidaan käyttää mm. auttamaan kehon hyväksymisessä ja hahmottamisessa, kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistämisessä, pakonomaisen liikunnan lopettamisessa sekä ohjaamisessa turvalliseen liikuntaan ja rentoutumiseen.
Lasten ja nuorten anoreksian ja bulimian tehokkaimpana hoitomenetelmänä pidetään perhepohjaista hoitoa (Family-based treatment = FBT), jossa vanhemmat otetaan mukaan sairastuneen painon normalisoimiseen ja syömishäiriökäyttäytymisestä eroon pääsemiseen. Samaa hoitomenetelmää on tutkittu hyvin tuloksin myös nuorilla aikuispotilailla. Aikuisia hoidetaan yleensä yksilöterapialla, joista tavallisimpia ovat kognitiivis-behavioraalinen käyttäytymisterapia eli CBT (erityisesti bulimiassa ja BED:ssä) ja dialektinen käyttäytymisterapia (DBT). BED:tä ja bulimiaa sairastaville on tarjolla myös itsehoito-ohjelma, Irti ahminnasta!