Tukihenkilöt sairastuneille
Merja, Mirva ja Jenny vastaavat osoitteessa sptuki1(a)sisasuomensyli.fi. Voit toivoa tiettyä vastaajaa laittamalla aihekenttään haluamasi tukihenkilön nimen. Sama tukihenkilö viestittelee kanssasi, jos lähetät useamman viestin.
Tästä pääset takaisin sähköpostivertaistuen pääsivulle.
Merja
Moikka! Olen Merja ja sairastin kymmenen vuoden ajan anoreksiaa. Olen kuitenkin ollut kuivilla yhtä kauan. Vaikka oireilusta on jo pitkä aika, muistan yhä selvästi sairauteen liittyvän yksinäisyyden, alakulon, pelon ja vihan. Haluan omalta osaltani tukea ja rohkaista juuri Sinua omassa paranemisprosessissasi. En voi pyyhkiä pois ahdistavia ajatuksiasi, mutta voin olla läsnä ja kuunnella. Sinun ei tarvitse jäädä ikävien ajatusten kanssa yksin. Haluan myös vakuuttaa sinut siitä, että olet arvokas ja riität juuri sellaisena kuin olet.
Vapaa-aikani kuluu salin, kirjojen, palapelien, aivopähkinöiden ja musiikin parissa. Kirjoja luen laidasta laitaan, mutta musiikkimaussani painottuu metalli sekä raskaampi rock. Muita elämänilojani ovat musta kahvi ja ystävien kanssa käydyt pitkät keskustelut.
Aina ei ole helppoa pukea sanoiksi, mitä ajattelee tai tuntee, ja voitkin kirjoittaa minulle niin pitkästi tai lyhyesti kuin haluat.
Jenny
Moi!
Olen Jenny, maailmaan saavuin vuonna - 92 ja noin 20 vuotta elämästäni meni matkustajana vuoristoradassa käsitellessäni elämää ARFIDin kanssa.
Syömishäiriöni ei ole kovinkaan yleinen, joten toipuminen vei aikaa ja se hallitsi elämääni todella vahvasti. Kaikki mahdolliset tunnetilat on käyty läpi ja kovalla työllä löysin tasapainon tämän asian ja itseni kanssa. Avoimuus oli iso askel itselle paranemiseen ja siksi haluan olla täällä kuuntelemassa ja tukemassa just sua!
Olen luonnonläheinen ihminen joten vapaa-aikani kuluu liikunnan, retkeilyn ja ulkoilun parissa. Koira tulee (aina kun mahdollista) mukana ja kamera! Harrastan valokuvausta ja olenkin melko aktiivinen somessa.
Kuuntelen folkkia ja podcasteja sekä ennen kaikkea rakastan hyviä sarjoja ja elokuvia.
Inka
Moi! Mun nimi on Inka, olen nuori aikuinen ja entinen kilpaurheilija.
Kilpaurheilu loppui kuin seinään sairastuessa. Ihan kuin matto olisi
vetäisty jalkojen alta. Parantumisen myötä liikunnasta on tullut taas
todella rakas harrastus ja suurin osa vapaa-ajasta kuluukin sen parissa.
Anoreksia tuli mun elämään muutama vuosi sitten, kun elämässä tapahtui
paljon samaan aikaan ja paine kilpaurheilussa kasvoi. Syömisen
kontrolloiminen toi aluksi valheellista hallinnan tunnetta, mutta pian
huomasinkin syömishäiriön hallitsevan mua.
Paraneminen oli yhtä vuoristorataa, mutta päivääkään en ole katunut.
Koin, että kukaan ei ymmärrä mua tai mun ajatuksia, eikä kukaan osaa
auttaa. Haluan tarjota muille toipuville sitä apua, mitä itse olisin
kaivannut. Tärkein asia on toivo; mun fyssari aina hoki mulle, että
"aina on toivoa" ja sitä haluan myös valaa muihin. Vaikka olisit kuinka
pohjalla niin koskaan ei ole liian myöhäistä. Sä pystyt parantua, äläkä
anna kenenkään muun uskotella toisin.