21.06.2018, 18:33 | Ei kommentteja »

Jokainen syömishäiriötä sairastanut / sairastava varmasti tietää, että jonkinlainen vertailu ja kilpaileminen ovat suuressa osassa elämää sairauden aikana. Ensimmäisenä varmaan tulee mieleen painolukemien vertaaminen ja itse syömiseen liittyvä kilpailu siitä, kuka ”saa syödä vähiten”. Mikään ei riitä, mistään ei saa mielihyvää, koko ajan vain ahdistaa.


18.06.2018, 21:35 | Ei kommentteja »

Aloin laihduttamaan ala-asteen ja ylä-asteen välisenä kesänä kymmenen vuotta sitten. Aloitin perinteisen herkkulakon, jota kiristin aina pikkuhiljaa. Pikku hiljaa rajasin enemmän ja enemmän ruoka-aineita pois ja lopulta mikään ei oikeastaan enää ollut sallittua. Harrastin uintia ja lisäsin mukaan lenkkeilyn ja jumpat, loppujen lopuksi liikunta riistäytyi täysin käsistä.


15.06.2018, 19:19 | Ei kommentteja »

Opiskelen johtamista ja tiimiyrittäjyyttä Proakatemialla. Opintojen alussa meidän jaettiin 15-20 hengen tiimeihin ja jokainen tiimi perustaa yrityksen.

Tiimin toiminnan kannalta on todella tärkeää luoda luottamussuhteita toisiin tiimiläisiin. Kaksi kertaa vuodessa vuokrataan mökki ja vietetään yhdessä kaksi päivää metsässä. Tarkoitus on jakaa mahdollisimman paljon itsestään, jotta muiden on helpompi ymmärtää miksi kukin toimii tavallaan ja mistä kukin on kiinnostunut.


13.06.2018, 20:53 | Ei kommentteja »

Olen käynyt psykofyysisessä fysioterapiassa enemmän ja vähemmän säännöllisesti kahdeksan vuoden ajan. Nyt viimeiset kaksi vuotta olemme keskittyneet enemmäkseen selkäkipuihini ja tapaamisia on ollut huomattavasti harvemmin. Fysioterapeuttini on tuntenut minut lähes koko sairauteni ajan, siitä lähtien kun pääsin sairaalasta kotiin ensimmäisiä kertoja. Hän on nähnyt minun käyvän läpi melkeinpä kaikki syömishäiriön vaiheet. Hän on tuntenut minut 15 vuotiaana teininä, kun asuin kotona ja olin täysin anoreksian vietävänä. Hän on nähnyt, kun itsenäistyin ja muutin omilleni. Hän tietää lähes kaikki perhe/ystävyyssuhteideni ongelmat, sekä parisuhde kuviot. Olen avannut hänelle enemmän itsestäni, kun psykoterapeutilleni neljän vuoden aikana.


12.06.2018, 21:24 | Ei kommentteja »

Kun palaan aikaan jolloin jouduin sairaalaan ja painoa piti alkaa nostamaan, ahdistus oli hyvin suurta ja ajoittain luulin jopa kuolevani lihavuuteen. Sairaus päässäni kehitti mitä kummallisimpia teorioita siitä, kuinka rasva tukkisi verisuoneni ja kehoni menisi sekaisin. Vaikka todellisuudessa olin vaarallisen alipainoinen ja nimenomaan sen vuoksi sairaalassa. Sairauden ääni oli hyvin voimakas ja sai minut käyttäytymään tavoilla, joilla en todellakaan olisi käyttäytynyt terveenä.


Osumalaskuri: 97529
Created with Woo®
Copyright (c) Sisä-Suomen SYLI ry 2017, All Rights Reserved.
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.

OK, ymmärrän tai Lisätietoja
Evästeiden tiedot
Tämä verkkosivu voi käyttää evästeitä verkkosivujen toiminnan parantamiseksi. Voit estää evästeiden käytön oman selaimesi asetuksissa. Käyttäessäsi verkkosivujamme hyväksyt myös evästeiden käytön.
OK, ymmärrän